Hankala heinäkuu

Suomessa ei kavereiden Facebook-päivitysten ja iltapäivälehtien otsikoiden perusteella ole tänä vuonna ollut kesää juuri ollenkaan, mutta lohdutukseksi voin sanoa, ettei tämä toinen ääripääkään mitään varsinaista herkkua ole. Etelä-Ranskassa on ollut jatkuva helle toukokuusta saakka; en edes muista, milloin päivälämpötila olisi viimeksi ollut alle +30°C. En ole enää aikoihin viitsinyt katsoa säätiedotuksia, koska ilmankin tietää tasan tarkkaan, että seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä on jälleen +34° tai enemmän. 

Tämä on 12. Aixissa viettämäni kesä, joten periaatteessa minun pitäisi olla jo tottunut tähän, mutta raskasta ainainen kuumuus on silti. Kyse ei ole vain suomalaisista helteensietogeeneistäni, vaan täällä koko ikänsä asuneet kolleganikin valittavat, kuinka tätä ei vain enää jaksaisi. Asuntomme sisälämpötila on jatkuvasti +28°C tienoilla, alin lukema tänä kesänä oli +25°C sisällä ja siitäkin on muutama viikko aikaa. 

Nukkuminen on tukalaa, sillä yölläkin lämpötila pysyttelee lähellä +25°C eikä ilmassa ole tuulen häivääkään. Heräilen pitkin yötä, kääntelen kylkeä ja yritän nukkua mahdollisimman kaukana E:stä, jotta ihokontakti ei tekisi olosta vieläkin kuumempaa. Meillä on tänä kesänä ikkunoissa hyttysverkot, mikä mahdollistaa ikkunoiden ja ikkunaluukkujen auki jättämisen yöksi, mutta siitä ei ole juurikaan apua. Myöhään eilisiltana seisoin pimeän turvin alasti hyttysverkon edessä enkä tuntenut mitään eroa makuuhuoneen sisäilman ja ulkolämpötilan välillä. Ainoa keino saada unta on mennä kylmään suihkuun juuri ennen nukkumaanmenoa, jättää iho kuivaamatta ja mennä kostealla iholla nukkumaan. Lakanat kastuvat joka tapauksessa hiestä yön aikana. Tänä aamuna minun oli tarkoitus mennä varhaiselle aamulenkille, mutta en jaksanut, koska heti aamulla klo 7.30 oli jo +27 astetta lämmintä. 

Aamuisin hiukset eivät kuivu pesun jälkeen lämmöstä huolimatta, koska päänahka hikoaa. Olen siirtynyt meikkaamaan värillisellä aurinkovoiteella, koska mikään normaali meikkituote ei toistaiseksi pysy hikisillä kasvoillani. Silmät ehostan Make Up For Ever -merkin vedenkestävillä tuotteilla, joita käyttää mm. Ranskan taitouintijoukkue. Ne ovat ainoat, jotka eivät valu värillisinä hikinoroina silmien alle ja pitkin poskia. Käytän töissä ohuita ja avokaulaisia kesämekkoja, mutta nekin tuntuvat liimautuvat ihoon kiinni. En käsitä, miten byroon miehet pärjäävät pitkissä housuissa, umpikengissä ja sukissa!

Päivä kuluu mukavasti ilmastoidussa byroossa, mutta heti kun avaan kotioven, iskee vastaan lähes tukahduttava, höyrysaunatyyppinen ilma. Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen pitkiin työpäiviini ja siihen, että käyn kotona vain nukkumassa, koska suoraan sanoen kotona on parhaillaan aika tuskallista viettää aikaa muualla kuin viileän suihkun alla. Jos minulla olisi uima-allas, kuten täkäläisillä yleensä on, hyppäisin sinne heti töistä päästyäni enkä tulisi pois ennen myöhäistä iltaa...! 

Kuumuus vaikuttaa myös ruokahaluun. Eilen minun oli tarkoitus tehdä pastaa ja jauhelihakastiketta, mutta pelkkä ajatuskin kiehuvasta vesikattilasta sai nälän kaikkoamaan. Lopulta joimme illalliseksi pullon samppanjaa ja söimme paahtoleipää ja melonia. 

Vaikka siis Suomessa kesä on kurja, antaisin tällä haavaa aika paljon siitä hyvästä, että saisin edes muutaman viileän, raikkaan päivän tänne kuumuuteen. Sellaisia ei kuitenkaan ole luvassa: vaikka aamun sanomalehden sääsivu julistaa lämpötilan laskevan perjantaina, tarkoittaa se käytännössä lämpötilan laskua +35°:sta +31°:een. Ei paljon lohduta. Pohjoisen ihmiset maksavat satoja euroja äkkilähdöistä etelän lämpöön; jos voisin, vaihtaisin kernaasti hieman etelän lämpöä vaikkapa sadekuuroon. Tekisi hyvää puolin ja toisin.